Takaisin

Jätelain laaja uudistus tuli voimaan 19. heinäkuuta

Jätelain (646/2011) laajan uudistuksen tarkoituksena on vauhdittaa kiertotaloutta ja kierrätystä uusi jätelaki velvoittaa jätealan toimijoita erilliskeräämään ja kierrättämään nykyistä tehokkaammin. Toiminnanharjoittajille laki tuo tullessaan uusia kirjanpito-, raportointi- ja ilmoitusvelvollisuuksia.

Velvollisuus erilliskeräykseen ja kierrätykseen on yleinen ja koskee kaikkea jätettä, kuten yhdyskuntajätettä, pakkausjätettä, rakennus- ja purkujätettä sekä teollisuuden eri jätteitä. Lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet on etusijajärjestyksen toteuttamiseksi kerättävä toisistaan erillään, eikä niitä saa sekoittaa muihin jätteisiin tai materiaaleihin. Velvollisuudesta voi poiketa vain, jos jokin jätelain uudessa 15 §:ssä säädetty poikkeamisen edellytys täyttyy.

Muutokset astuivat voimaan jätelain muuttamisesta annetulla lailla (714/2021). Tarkat vaatimukset kotitalouksien, yritysten ja muiden toimijoiden osalta jätehuollosta annetaan myöhemmin asetuksilla. Asetukset ovat tällä hetkellä lausuntokierroksella.

Erilliskeräysvelvoitteet

Jätelain uudessa 15 §:ssä on säädetty jätteiden erilliskeräysvelvollisuudesta. Velvollisuus on käytännössä voimassa heti jätelain muutoksen voimaantulosta alkaen 19.7.2021. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä jätteen erillään pitämistä koskevista vaatimuksista sekä lajiltaan ja laadultaan erilaisten jätteiden yhdistämisen edellytyksistä. Asetuksella voidaan säätää tarkemmin myös kunnan, tuottajan, kiinteistön haltijan ja jätteen haltijan velvollisuudesta järjestää jätteen erilliskeräys. Erilliskeräystä koskevat vaatimukset voivat olla erilaisia eri alueilla ottaen huomioon alueen väestötiheys, syntyvän jätteen määrä ja hyödyntämismahdollisuudet sekä erilliskeräyksen järjestämisestä aiheutuvat ympäristövaikutukset ja kustannukset.

Valtioneuvoston asetuksella säädettävät yksityiskohtaiset yhdyskuntajätettä, pakkausjätettä ja rakennus- ja purkujätettä koskevat erilliskeräysvelvoitteet tulevat voimaan tämänhetkisten tietojen mukaan asteittain heinäkuun 2022 ja heinäkuun 2024 välillä. Asetusluonnokset ovat lausuntokierroksella vielä 27.8.2021 asti.

Kunnan velvollisuutena on järjestää asumisessa syntyvien erilliskerättävien jätteiden kuljetus kiinteistöiltä siirtymäajan jälkeen. Näihin erilliskerättäviin jätteisiin kuuluvat biojäte, pienmetallijäte ja pakkausjäte. Muutos kohdistuu kuntiin, joissa jätteiden kuljetus on nyt kunnan päätöksellä siirretty asuinkiinteistön haltijan velvollisuudeksi.

Kunnan ja pakkausten tuottajien velvollisuutena on järjestää asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräys kiinteistöltä yhteistoiminnassa. Käytännössä tuottajat maksavat keräyksestä korvauksia kunnalle. Pakkausten tuottajilla on nykyiseen tapaan velvollisuus ylläpitää alueellisia vastaanottopaikkoja pakkausjätteille. Pakkausten tuottajien on jätelakiin lisätyn 49 a §:n mukaisen sopimuksen seurauksena vastattava pakkausmateriaaleittain laskettuna vähintään 80 prosentista pakkausjätehuollon kokonaiskustannuksista. Jätelakiin lisätyssä 49 b §:ssä säädetään, mitä kokonaiskustannuksiin kuuluu.

Tuottajavastuuseen kohdistuvat muutokset

Tuottajavastuu laajenee kaikissa tuoteryhmissä myös kansainväliseen etäkauppaan. Suomen ulkopuolelle sijoittautuneet tuottajat voivat hoitaa velvollisuutensa Suomessa valtuutetun edustajan kautta tai liittymällä tuottajayhteisöön.

Tuottajayhteisöt, jotka vastaavat pakkausmateriaalien jätehuollosta, yhdistyvät ”supertuottajayhteisöksi”. Tuottajayhteisöt eli tuotteiden valmistajien ja maahantuojien yhteisöt ovat velvollisia järjestämään markkinoille saattamiensa tuotteiden jätehuollon kustannuksellaan, kun tuotteet poistetaan käytöstä. ”Supertuottajayhteisö” vastaa kaikkia pakkausmateriaaleja koskevista tuottajien velvoitteista.

Jätelakiin lisätyssä 63 a §:ssä säädetään tuottajien maksuosuuksista ja niiden mukauttamisesta. Tuottajayhteisössä maksuosuudet on jaettava tuottajien kesken tasapuolisesti suhteessa näiden markkinoille saattamiin tuotteisiin. Tuottajayhteisön on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon tuotteiden kestävyys, korjattavuus, uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys ja vaarallisten aineiden esiintyminen maksuosuuksia määritettäessä. Tätä velvollisuutta sovelletaan 1.1.2023 alkaen.

Muutoksia kirjanpito- ja siirtoasiakirjavelvollisuuksiin

Jätelain uudessa 118 §:ssä säädetään toiminnanharjoittajan kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuudesta. POP-jäte on lisätty vaarallisen jätteen rinnalle kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuuden piiriin. POP-jäte on jätettä, joka sisältää pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU2019/1021) liitteessä IV lueteltuja yhdisteitä vähintään mainitussa liitteessä säädetyn pitoisuusrajan mukaisina pitoisuuksina.

Kirjanpitovelvollisuus velvoittaa toiminnanharjoittajaa pitämään kirjaa 118 §:ssä säädetyistä jätteistä. Lisäksi toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa jätteen uudelleenkäytön valmistelussa, kierrätyksessä tai muussa hyödyntämisessä syntyvistä tuotteista ja materiaaleista, jos kysymyksessä on jätteen ammattimainen tai laitosmainen käsittely.

Elintarvikejäte tulee myös kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuuden piiriin – elintarvikealan toimijan on pidettävä kirjaa toiminnassaan syntyvän elintarvikejätteen määrästä ja käsittelystä. Velvoite koskee toimijoita, jotka kuuluvat elintarvikelain (297/2021) mukaisen elintarvikevalvonnan piiriin. Elintarvikealan toimijalla tarkoitetaan toiminnanharjoittajaa, joka harjoittaa elintarvikkeen tuotanto-, jalostus- ja jakelutoimintaa. Velvollisuus astuu voimaan 1.1.2022 alkaen.

Jätteen haltijan on ennen jätteen siirron aloittamista laadittava siirtoasiakirja vaarallisesta jätteestä, POP-jätteestä ja eräistä muista jätteistä. Velvollisuudesta säädetään jätelain uudessa 121 §:ssä. Siirtoasiakirja on laadittava muutoksen myötä sähköisesti. Velvollisuutta laatia sähköinen asiakirja sovelletaan 1.1.2022 alkaen. Siirtoasiakirja voidaan laatia paperisena jatkossakin, jos sähköisen asiakirjan laatimiselle ei ole edellytyksiä. Mikäli paperista siirtoasiakirjaa käytetään, jätteen haltijan on huolehdittava, että siirtoasiakirja on mukana jätteen siirron aikana ja että se annetaan siirron päätyttyä jätteen vastaanottajalle.

Jätelain asetuksenantovaltuuden nojalla pannaan täytäntöön tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä annettu SUP-direktiivi ja sen asettamat tuotekiellot ja merkintävaatimukset. Valtioneuvoston asetus on tarkoitus antaa elokuussa.

Kemikaalilain muutos

Kemikaalilakiin (599/2013) tehty muutos kemikaalilain muuttamisesta annetulla lailla (716/2021) astui myös voimaan 19.7.2021. Muutoksen myötä esineiden toimittajille tuli velvollisuus toimittaa tiedot SVHC-aineita eli erityistä huolta aiheuttavia aineita sisältävistä esineistä Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) ylläpitämään SCIP-tietokantaan.

Velvollisuudesta säädetään kemikaalilakiin lisätyssä 22 b §:ssä, jonka mukaan REACH-asetuksen 3 artiklan 33 kohdan mukaisen esineen toimittajan on toimitettava 33 artiklan 1 kohdan mukaiset tiedot ECHAlle. Ympäristöministeriö on suositellut, että tietoja olisi toimitettu tietokantaan jo 5.1.2021 alkaen, koska jätedirektiivissä (EU 2018/851) on asetettu määräaika tietojen toimittamiselle. 19.7.2021 alkaen tietojen toimittamien on lakisääteinen velvollisuus.

Ilmoitusvelvollisuudella SCIP-tietokantaan pyritään edistämään tiedonkulkua SVHC-aineista. Tavoitteena on, että SVHC-aineista olisi paremmin saatavilla tietoa koko tuotteen elinkaaren aikana, myös jätteenä. Lisäksi tietokannalla halutaan edistää SVHC-aineiden korvaamista turvallisemmilla vaihtoehdoilla.

Lisätietoa:

Ympäristöministeriö: Jätelain laaja uudistus voimaan 19. heinäkuuta

Ympäristöministeriö: Jätesäädöspaketti

Linnunmaa Lex: Jätteiden erilliskeräystä ja kierrätystä pyritään lisäämään — uudet asetusluonnokset käsittelyssä

Linnunmaa Lex: Asetusehdotus SUP-direktiivin toteuttamisesta on lausuntokierroksella